Antiikkikauppa

Antiikkikauppa ”Vanhoja aarteita” / Eila Huttunen
Antiikkiliikkeet edustavat nimenomaan materiaalista kulttuuria, sillä mikä olisi maailma jos kaikki vanhat kauniit tavarat siivottaisiin uuden tieltä kaatopaikalle?
Sain idean työhöni tietysti omasta harrastuneisuudestani, sillä olen aina pitänyt vanhoista esineistä. Ja ekologistakin se on, miksi tehdä uutta kun vanhaakin on riittävästi?
”Vanhoja aarteita” on pieni mutta arvostettu antiikkikauppa, ja se on erikoistunut vanhoihin astioihin ja taiteeseen. Kauppiasrouva on paraikaa nauttimassa espressokuppiaan
takahuoneessa, mutta silkkiterrieri Fifi on jäänyt vahtiin odottelemaan seuraavaa asiakasta. Kaupan erikoisuus on lähes aito egyptiläinen muumioarkku, sellainen synnyttää
aina keskustelua.
Antiikkikauppani on tehty viinilaatikkoon, ja täydennän sitä jatkuvasti. Sen kalusteet ovat ostotavaraa, mutta ”myytävää” on vuosien mittaan kertynyt eri tahoilta, nukkiskaupoista ja
myyjäisistä.
Osa on sananmukaisesti vanhaa tavaraa, sillä olen aina matkoilla pyrkinyt etsimään
vanhojen tavaroiden kaupoista pikkutavaraa. Erityisen antoisia ovat olleet ”miljoonalaatikot”, joihin on kauppias kerännyt kaikenlaista. Saarenmaalta Kuresaaren
kaupungissa löysin nuhjuisesta antiikkikaupasta ”maailman rumimman susipatsaan”.
Pakkohan se oli pelastaa omaan kauppaani. Amsterdamista löysin oikeasti antiikkisen nukkekodin kastikekannun, joka sitten jo vähän maksoikin. Unkarista Egerin kaupungista
löysin pienen posliinitarjottimen ja ”hopeisen” tarjoilulautasen, nekin ”miljoonalaatikosta”.
Myös perheenjäsenet ovat muistaneet äidin harrastuksen matkoillaan, esimerkkinä vaikka kolme vihreää apinaa Kölnin joulumarkkinoilta tai ebenpuinen norsupatsas Ceylonilta.
Myös museokaupat ovat olleet hyviä löytöpaikkoja, niiden nukkisaarteet ovat kevyitä tuliaisia. Hongkongin taidemuseon kaupasta löysin monia pieniä matkamuistoja, jotka
päätyivät nukkekoteihini. Ruotsista Dannemoran kaivosmuseon kaupasta on ostettu tinaiset olutkolpakot, esimerkiksi.
Hyllyn päällä oleva kannu ja ruukut ovat Taru Astikaiselta. ”Muumio” on ostettu joltain nukkismarkkinoilta, sen toinen (kansi)osa on ”professorin työhuoneessa”.
Itse tekemiäni ovat matto ja tyyny ja elämää nähnyt ”samovaari”. Se on tehty sormustimesta ja erilaisista metallihärpäkkeistä. Tarjottimena on nukkiksen taulun kehys.
Kuvat: Eila Huttunen