Professorskan sali

Professorska rouva Ida Sahlbergin sali v. 1910 / Eila Huttunen
Kukapa liittyisi kulttuuriin enemmän kuin eläkkeellä oleva professori rouvineen? Itse olen
koulutukseltani biologi, ja olen aina ollut kiinnostunut tieteen historiasta ja
tutkimusmatkoista. Toinen harrastukseni on ollut taide, joten päätin yhdistää nämä
nukkismaailmassa. Eläkkeelle päästyäni aloin siis työstää nukketaloa, jossa asuu omalla
alallaan tienraivaajana ollut luonnontieteilijä rouvineen. Tämä kulturelli pariskunta jatkaa
elämäänsä nukkekodissaan, joka edelleen täydentyy koko ajan.
Tämä herrasväki asuu siis Turussa Linnankadun varrella, jonne he ovat muuttaneet
eläkepäivikseen Helsingistä. Professori (emer.) on ollut aikoinaan hyönteistutkimuksen
edelläkävijä, mutta nyt enemmänkin kirjoittelee vain muistelmiaan aktiivivuosiltaan.
Professorska on erittäin kulturelli ja harrastaa hyväntekeväisyyden ohella kuvataiteita ja
musiikkia. Tämän voi hyvin arvata salin sisustuksesta, joka suorastaan huokuu sekä
sivistystä että kulttuuria. Seinillä on kotimaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden töitä, mutta
rouva keräilee myös hopea- ja tinaesineitä. Ajan uusin sisustustyyli näkyy jo,
jugendtyylinen takka ja muutamat maljakot edustavat sitä. Sohvaryhmässä pöydän alla on
mongolialainen käsintehty matto ja etualalla on kelim-matto, jonka professori itse toi
mukanaan Kaukasiaan suuntautuneelta tutkimusmatkaltaan vuonna 1889. Professorskan
rakas norwichinterrrieri Sissi ja taloudenhoitajan Tommi-kissa ovat hyviä ystävyksiä, niiltä
ei kielletä mitään, ei edes saliin pääsyä.
Sahlbergien residenssissä järjestetään säännöllisesti Turun Soitannollisen Seuran
musiikillisia iltamia, ja silloin talon soittimet ovat arvossaan. Ludvig van Beethovenin
patsas pianon päällä seuraa mielihyvällä innokkaiden amatöörien soitantoa.
Juuri tällä hetkellä Ida-rouva itse on Rouvasväen yhdistyksen kokouksessa, jossa
suunnitellaan orpolasten hyväksi pidettäviä kevätmyyjäisiä. Niiden tuotolla on tarkoitus
hankkia mahdollisimman monta vaatekertaa lapsukaisille.
Salin kalusteet ovat valmiina ostettuja ja osaksi itse päällystettyjä.
Salin kaakeliuuni on Taru Astikaiselta, kuten myös pianon päällä oleva maljakko.
Seinäkello on muistaakseni Mirka Saloselta. Eläimet olen joskus kauan sitten ostanut
Rusetti-lahjaliikkeestä Turusta.
Lasikaapin tinaesineet on ostettu Dannemoran kaivosmuseon kaupasta, takan hyllyllä
oleva ”egyptiläinen” kissapatsas Uppsalan yliopiston museosta. Messinkiset vaasit on
löydetty Hollannista Franeken kaupungin jostain rähjäisestä vanhojen tavaroiden kaupan
miljoonalaatikosta. Viulun on ystävä tuonut matkamuistona Wienistä. Pianon vieressä
oleva korkea kynttilänjalka on puolestaan nizzalaiselta kirpputorilta.
Muut esineet on kertyneet mikä mistäkin, alkuperäinen ostopaikka on jo ehtinyt unohtua.
Kasvit ja kaikki sisustustekstiilit on itse tekemiäni. ”Fabergen pääsiäismunat” on itse tehty
korunosista. Pyöreä kompassipöytä on tehty Salon kansalaisopiston intarsiakurssilla.
Kuvat: Eila Huttunen